PC-Taxi  1997-2009

    Lauri Mellin, PC-Taxin keksijä, yrittäjä :

PC-Taxi aloitti tammikuussa1997 Helsingissä avoimen, ennakkosopimuksettoman pikatuen työasemille, lisälaitteille ja palvelimille. Kuka tahansa saattoi tilata pc-tuen luokseen kuin pizzan. Ilman paperisotaa ja ennakkomaksuja. Koska en itse saanut tarvitsemaani palvelua, ratkaisin asian niin että sitä saikin sitten kokoamaltani tiimiltä koko Helsinki.

Television, radion ja lehdistön mukaan kyseessä oli jonkinlainen sensaatio ja saimme varsin suuren huomion, mm Helsingin Sanomissa meistä oli koko sivun juttu, samoin muissa valtalehdissä. Median mukaan PC-tukea / -huoltoa ei tuolloin ollut missään järjestetty samalla tavalla. Ei Suomessa eikä muualla. Mutta kimalainen lentää juuri siksi että se ei osaa ajatella että se olisi mahdotonta. Senkun lentää vaan. 

Sittemmin pc-taximaisesta tuesta on tullut paljon mainostettu palvelutekijä monilla soveltuvilla yrityksillä. Olemme myös ideoineet ja pilotoineet suuryritysten palvelutuotteita. On selvää että maailmalla tänään jo yleinen konsepti ei ole minulta lähtäisin, mutta itsenäisistä keksijöistä olin ehkä ensimmäisiä, koska kukaan ei täällä vastaavaa maailmaltakaan tiennyt.

Runsas vuosikymmen on näyttänyt, että keskeisin tekijä on luottamus ja monivuotiset asiakassuhteet - samoin kuin itse työssä varsinainen syvempi osaaminen ja ongelmien tilastollinenkin käsittäminen diagnosoinnin apuna. Kokeilijat ja kauppiaat ja jopa operaattorit perustavat nykyään näennäisesti saman tuotteen yrityksiä ja hinnat ovat puolikas tai alle. Järjestelmiä kaatuu, yhä isompia, eikä kuitenkaan lasketa yksi ynnä yksi.

Pikku jutuissa taas yleisön oma osaaminen on pitkällä, käyttöjärjestelmät ja ohjelmat ovat vakaampia ja kysynnän painopistekin siirtynyt siksi vuosikymmenen takaisesta. 

Lauri Mellin, PC-Taxi Tietokonepalvelut 2008, Helsinki

Liikkuvaa tietokonepalvelua vuodesta 1997

VideoPress Oy, Helsinki

 ------------------------

Katsaus 2007. Verkoissa tapahtuu.

Perinteiset verkot nykyään huippunopeita.

Suuren mediakohun pinnan alla ovat insinöörit jatkaneet tutkimuksiaan olemassa olevien, perinteisten verkkojen  datanopeuden kehittämiseksi. Ilman meteliä ja hypeä on puhelinverkossa sekä tv-kaapelissa tarjolla nykyisin hyvin nopea laajakaista. Tosin tietysti operaattorin tarvitsee valita ostaa tuote verkkoonsa, että on mitä myydä. 

Vanhojen puhelinverkkojen kupariteknologialla saa nykyään 24 megan laajakaistan. Kaapeli-tv:n pistokkeesta saa jo 100 megaa. Tässä teknologiassa suomalaiset ( Teleste Oyj ) ovat harpanneet peräti omille teilleen, suomalaisesta osaamisesta on tullut koaksiaali-datassa maailman keihäänkärki.

Suomessa on kehitetty teknologia, jolla kokonaisesta tv-kaapeloidusta kaupungista, periaatteessa kerrallaan, saadaan potentiaali 100 megan paikallisverkko, lan (local area network) ilman että kodeissa tarvitaan mitään investointeja ohi operaattorin esittämän laskun palvelusta. PC:n verkkokortti kytketään suoraan tv-pistokkeeseen. Toisin sanoen uusi  järjestelmä tarjoaa tv-kaapelin sisällä 100 megan nopeudella dataa, jonka tavallinen verkkokortti ymmärtää suoraan. 

Tämä EttH (ethernet-to-the-home) on hyvin käytännöllinen ilmiö, koska se on minimipanoksin, älyllä,  luotu vanhan infran  sisään. Silti se - koska 100 megaa riittää elokuville, nettipeleihin, opetukseen ja sairaaloitten etäanalyysitarpeisiin paremmin kuin hyvin -  samalla kättelee jo tulevaisuutta ja scifiä.

Katsaus 2006.

DATASÄHKÖ…...WDS...MESH...RUOHONJUURIVERKOT...ALAN MARKKINA..

Runsaasti kehitystä tapahtuu parhaillaan radioverkoissa. Mahdollisuus rakentaa edullisia radioverkkoja on täällä tänään. Ei tarvita Ciscon 5000€ reititintä kun 50-150€ laite riittää. Ei tarvita 1000€ hotspottia kun kymmenesosa hinnasta riittää.

Kuuluvuusongelmat, kuolleet tai kaukaiset pisteet, voidaan ratkaista samoilla edullisilla laitteilla. Siis ilman teollisuustason isoenergisiä, hintavia radiolaitteita. Hankalassa tapauksessa, jossa normaali radiokantama ei esim riitä johonkin rakennuksen sopukkaan, verkon voi nykyään vaikka johdattaa reitittimen rj45-portista kaapelilla adapteriin, joka vie datan tavallisesta sähkötöpselistä sisään rakennuksen seinissä kiertävään sähköverkkoon - ja jossakin rakennuksen huoneista toisesta samanlaisesta ulos - ja siitä hotspottiin kattamaan laajan alueen tässä rakennuksen mahdollisesti hyvinkin kaukaisessa osassa.

Voi myös linkittää radioita jatkamaan toisen signaalia kantoalueen laitamilta ( kohdasta jossa kuuluvuutta on noin kolmannes jäljellä), jolloin kantamaa saa yhtä vahvalla radiolla toisen mokoman lisää, joskin datavuo puolittuu. Jos jatkaa toisen kerran, se puolittuu uudelleen ja jäljellä on siis neljännes; 10 megan laajakaistan ollessa kyseessä, jäljellä olisi 2,5 megan kaista. Maksimi ketjutus on nykyisillä yleisimmillä laitteilla 6:n laitteen ketju reitittimen ja tietokoneen välissä.

Kentän jatkaminen toisella radiolla eli ketjutus (wds - wireless distribution system) edellyttää jonkin verran lisää asetuksia ja etenkin tarkkuutta, joten ongelmia on helposti luvassa.  Monella ketju on saman kanavan ja saman salauksen lisäksi vielä samalla ssid:llä (kaikilla radioilla sama nimi eetterissä) roamingin eli aseman huomaamattoman vaihdon mahdollistamiseksi, joten on aivan olennaisesti vaikeampaa tehdä virheen paikannus.  

MESH -verkot ovat parannus tästä. Mesh ei tarkoita mitään fiksua eikä ole lyhenne mistään, se on vaikkapa tavallisen kalaverkon silmikoissa se kahden solmun väli. Mesh-verkossa laitteet ovat älykkäitä eikä asetuksia juuri tarvita. Mesh-laite tietää olevansa se mikä se on on, verkon osa. Ilman että kukaan sille asetuksin sitä kertoo, se tietää itseensä yhdistyvän toisen radion taikka tietokoneen haluavan yhteyden reitittimeen - eikä siis tarjoa jotain käsittämätöntä muuta, kuten vaikkapa ilmasta leivottua osoitetta 169.xxx  jne, joka ei lohduta tuon taivaallista; sen enempää antavaa laitetta kuin saavaa.  

Mesh -laite ymmärtää olla itse ratkaisematta tilannetta johon sillä ei ole tietoja. Toisaalta sillä on kyky tunnistaa toinen mesh-laite ja kyky kommunikoida sen kanssa, rakentaa yhteistä palapeliä verkkokuvasta.  Kun joukko mesh-laitteita havaitsee toisensa, riittää että yhdellä niistä on tieto reitittimestä, tieto päivittyy kaikkiin.  

MESH-verkko on siis vikasietoinen, koska kaikilla on tieto kokonaisuudesta. Se on kuin demokratia. Topologiasta on automaattisen radiotäydennyksen avulla reaaliaikaisesti täydentyvä kuvaus kaikkien laitteitten tiedossa, uusi väylä haetaan toista kautta saman tien, mikäli joku laite poistuu rivistä yllättäin, koska jokainen laite tietää kaikki yhteydet, koko verkkokuvan. Nämä laitteet ovat toistaiseksi vielä noin kolmin - viisinkertaisia hinnaltaan, mutta rysähdys massamarkkinoille on aivan sormenpäissä.

Ruohonjuuriverkko voisi olla termi kuvaamaan sinun ja minun kotiverkon linkittymistä toisiinsa, tämän pariverkon linkittymistä edelleen siellä päässä sinun naapurin verkkoon ja täällä päässä minun naapurin verkkoon. Ja heidän taas heidän toisella puolellaan olevien naapureitten jne lähes loputtomiin. Tällä tavalla on mahdollista kattaa kokonaisia kaupunkialueita. Sinä avaat verkkosi naapurille - ja naapuri avaa verkkonsa sinulle. Käytännössä yleensä riittää että vaihdatte salasanan ja aseman nimen keskenänne, ellei sitten nimi ole peräti jätetty näkyviin (broadcast ssid -" yes"- klik ) .

Jaolla on hienoja nimiä eri maissa ja joillakin seuduin niihin liitetään iskulauseita, myyntipuheita tai irtofilosofian pätkiä. On myös ilmaantunut firmoja edistamään, keskustiedottamaan ja tienaamaan näillä. On aivan ilmeistä että pikapuoliin ratkaisu leviää yli sähköistyneen maapallon. Humpsahtamalla.

***

Elämme viimeisiä vuosia kun sinun tai minun kotikaistan merkki sekunnissa maksaa olennaisesti yli runkoverkon merkin sekunnissa.  Ei ole nähtävissä, että tuohon hintaeroon jäisi markkinaa, eikä kaistan jakelussa ole käytännössä jalostettavaa, investointi- tai teknistä pullonkaulaa - eikä edes monopolia. Gigabitin mediamuuntimenkin saa tänään muutamalla satasella. Kuka tahansa pääsee gigojen tukkukaistaan kiinni Kanarian reissun hinnalla.

(c) Lauri Mellin

PC-Taxi Tietokonepalvelut 2006, 2007, 2008

 -------------------------------------

Wiki Public lisence

Tietotekniikka:


Tietotekniikka, informaatioteknologia (vanh. automaattinen tietojenkäsittely tai ATK) tarkoittaa tietokoneiden ja digitaalisen tietoliikenteen avulla tehtävää tietojen muokkaamista, siirtoa, tallennusta ja hakua. Suomenkielisissäkin yhteyksissä tietotekniikkaan viitataan usein englanninkielisillä lyhenteillä IT (information technology) tai ICT (information and communications technology, suomeksi tieto- ja viestintäteknologia). Näistä varsinkin jälkimmäisen käyttö on viime vuosina yleistynyt nopeasti erityisesti talouselämässä.

Aihepiiri on erittäin laaja ja käsittää oikeastaan kaiken tietokoneisiin ja tietoliikenteeseen liittyvän toiminnan. Tämä artikkeli tarkastelee tietotekniikkaa ilmiötasolla eri soveltajien, käyttäjien ja harrastajien näkökulmasta. Tietotekniikan tutkimusta ja teknisiä osa-alueita on käsitelty muun muassa artikkelissa Tietojenkäsittelytiede. Tietotekniikkaan liittyviä osa-alueita on esitelty omissa artikkeleissaan; joitakin on mainittu tämän artikkelin lopussa. Tietotekniikka vaikuttaa laajalti ja läpäisevästi ihmisten ja erilaisten yhteisöjen työhön ja arkeen, elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan. Tämän vuoksi sen tutkiminen ja kehittäminen on laajentunut puhtaasta tekniikasta myös muille alueille, jolloin tietotekniikan asemesta tarkastelun kohteena on tietoyhteiskunta.Sisällysluettelo [piilota]
1 Tietotekniikan historia
2 Tietotekniikka elinkeinoelämässä
2.1 Sisältöyritykset ja digitaalinen media
3 Tietotekniikka yhteiskunnassa
4 Kodin ja arjen tietotekniikka
5 Tietotekniikka harrasteena ja itseilmaisun välineenä
6 Tietotekniikkateollisuus
6.1 ICT-teollisuus
6.2 Palvelutuotanto
6.3 Teleliikenne
6.4 Sisältötuotanto
6.4.1 Peliteollisuus
7 Tietotekniikan tutkimus
8 Termejä
9 Katso myös
10 Lähteet

Tietotekniikan historia

Tietokonetekniikka alkoi 1880-luvulla reikäkorteista ja reikäkorttikoneista. Ensimmäinen sovellus oli Yhdysvaltain vuoden 1890 väestönlaskenta. 1940-luvulla kehitettiin päättelyitä ja laskutehtäviä suorittavia laskukoneita. Ne oli tehty toimimaan ennen transistorien aikakautta radioputkilla tai jopa releillä. Laitteet olivat suuria - kirjaimellisesti huoneen kokoisia. Tietotekniikan varhaishistoria onkin tietokoneiden historiaa.

Myöhempi, transistoreista rakennettuihin tietokoneisiin nojaavan tietotekniikan historia voidaan kaikkein tiiviimmin esittää viiden toisiaan seuranneen ja täydentäneen "sukupolven" muodossa:

1. sukupolvi, suurkoneet: Ensimmäisen sukupolven tietokoneet asustivat lasiseinäisissä konesaleissa, joissa niitä hoivailivat moitteettomiin pukuihin ja solmioihin sonnustautuneet teknikot. Ne olivat mahtavien hierarkkisten organisaatioiden keskitetyn vallan välikappaleita ja ilmaisivat niiden pyrkimyksiä suurten ja monimutkaisten kaupallis-hallinnollisten tietojärjestelmien työjuhtina. Ne loivat ympärilleen teollisuuden, jossa IBM:n dominanssi vaikutti murtumattoman vahvalta ja pysyvältä.

2. sukupolvi, pientietokoneet: Toisen sukupolven pientietokoneiden läpimurto 1970-luvun alussa siirsi tietokoneet konesaleista suunnittelutoimistoon ja laboratorioon ja synnytti sivutuotteenaan ensimmäisen hakkerikulttuurin jota aiemmat vallan haltijat katkerasti vihasivat. Tämän sukupolven airuita olivat DEC, HP ja monet muut (ainakin aluksi) pienet ja vikkelät toimijat. Myös UNIX oli tämän sukupolven luomus ja lopulta sen kestävin tulos.

3. sukupolvi, PC: Kolmas sukupolvi eli henkilökohtainen tietokone PC riisti 1980-luvulla tietotekniikan insinöörien otteesta muillekin käyttäjille, jotka alkoivat soveltaa sitä insinöörien suuresti halveksimiin tehtäviin kuten tekstinkäsittelyyn ja taulukkolaskentaan. IBM itse loi tämän teollisuuden, mutta onnekseen tai onnettomuudekseen luovutti sen kontrollin markkinoille. Valtikka siirtyi Intel - Microsoft –kaksikolle, jonka toimet muokkasivat koko teollisuutta. Oliko PC hierarkkisten organisaatioiden murtumisen syy vai seuraus? Vastaus on edelleen avoin.

4. sukupolvi, paikallisverkot: Edellisistä poiketen neljäs sukupolvi ei saapunut rumpujen ja torvien soidessa uuden tietokoneiden perheen jäsenen hahmossa, vaan vaivihkaa PC:n verkkokortista toimistohuoneen seinään liitetyn kaapelin kautta kun paikallisverkot valtasivat toimistot ja liittivät aiemmin erilliset PC:t yrityksen intranetiin. Nyt tietokoneita alettiin todellisen työn, siis tekstinkäsittelyn ja taulukkolaskennan, ohella ja asemesta käyttää sähköpostiin ja muuhun turhuuteen, ja yrityksissä alettiin piirrellä pyramidien asemesta matriisiorganisaatioita kuvaavia kaavioita. Globalisaatio sai vauhtia, ja keskiportaan päälliköt lopputilin.

5. sukupolvi, Internet: Viidenteen sukupolveen siirryttiin 1990-luvun alkuvuosina kun Internet karkasi kehittäjiensä käsistä kaikelle kansalle. Tietokone ei enää ollutkaan ikkuna vain paikallisen kovalevyn tai intranetin sisältöön, vaan koko maailmaan. Konesaleista ja toimistoista se siirtyi kotiin tietokonepelejä ja chattailua käyttäville henkilöille. Linux ja avoin lähdekoodi olivat tämän sukupolven eräs tulos. Tämä murros on vielä keskeneräinen, emmekä vielä tiedä sen lopullista vaikutusta alan teollisuuteen ja rakenteisiin. 1990-luku oli siitä merkillinen, että sen aikana koettiin myös digitaalisen matkaviestinnän vallankumous GSM-puhelinten ja -teknologian räjähdysmäisen yleistymisen myötä. Tämä murros ei kuitenkaan vielä täydellä voimallaan ole liittynyt Internetin valtavirtaan.

[muokkaa]
Tietotekniikka elinkeinoelämässä

Elinkeinoelämän tarpeet ja sovellutukset ovat historiallisesti ohjanneet tietotekniikan kehittymistä ratkaisevalla tavalla. Vaikka nyttemmin muut sovellutusalueet vaikuttavat nekin merkittävästi tietotekniikan kehitykseen, on elinkeinoelämän sovellutusimu edelleen merkittävä.

Elinkeinoelämän sovellutuksia dominoi tällä hetkellä kaksi tärkeää tekijää: integroidut ohjausjärjestelmät ja Internet.

Yritykset, suuret ensin ja pienemmät myöhemmin, ovat ottaneet 1990-luvun aikana ja jälkeen käyttöön laajoja integroituja ohjelmistoja jotka kattavat liiketoiminnan kaikki alueet asiakashallinnasta tuotannonohjaukseen. Tällaisia järjestelmiä ovat
toiminnanohjausjärjestelmät (Enterprise Resouce Planning, ERP)
tuotteen elinkaaren hallintajärjestelmät (Product Lifecycle Management, PLM)
tuotetiedon hallintajärjestelmät (Product Data Management, PDM)
toimitusketjujen ja logistiikan hallintajärjestelmät (Supply Chain Management, SCM)
asiakastiedon hallintajärjestelmät (Customer Relationship Management, CRM)
henkilöstön hallintajärjestelmät (Human Resource Management, HRM)
tietokoneavusteinen suunnittelu (Computer Aided Design, CAD).

Vaikka näiden järjestelmien hyödyntäminen ei olekaan aivan yksinkertaista – ja monet järjestelmäinvestoinnit ovat myös epäonnistuneet tai viivästyneet – on niiden yhteisvaikutus kuitenkin olennaisen merkittävä. Yritykset ovat voineet oikoa toimintatapojaan, nopeuttaa reagointikykyään markkinoiden muutoksiin ja lisätä toimintansa tarkkuutta ja taloudellisuutta.

Ennen muuta ne ovat voineet arvioida uudestaan omaa rakennettaan, ja useinkin päätyä ulkoistamaan toimintoja jotka ei ole katsottu kilpailukyvylle olennaisiksi tai jotka on voitu hoitaa tehokkaammin ulkoistuspartnerin avulla. Tämä koskee myös yrityksen tietoteknisten palvelujen toteuttamista, ja monet yritykset ovatkin luopuneet omista IT-osastoista ja ostavat tarvitsemansa palvelut palvelutoimittajilta. Onkin alettu puhua palvelutaloudesta ja jopa sitä tutkivasta palvelutieteestä (Services Science).

Internet ja sen teknologiat, ennen muuta XML-metakieleen nojaavat sähköisen liiketoiminnan kielet kuten EbXML, ovat puolestaan tehneet mahdolliseksi tietotekniikan soveltamisen yritysten verkottumisen, so. yritysten välisten liiketoimintatransaktioiden toteuttamiseen olennaisesti uudessa mittakaavassa. Liiketaloustieteen silmin kyse on transaktiokustannusten romahduksesta: kun koko toimitusketju ja sen kaikki transaktiot tilauksesta toimitukseen voidaan hoitaa sähköisesti, on näiden kustannusten kannalta samantekevää, valmistetaanko tuote Suomessa vai Kiinassa. Tätä kautta tietotekniikka on vauhdittanut merkittävästi globalisaatioksi kutsuttua ilmiötä. Pankkien markkinoille tulevat kattavat sähköisen maksamisen järjestelmät ovat vauhdittamassa tätä yhä enemmän.

Internet on myös tehnyt mahdolliseksi tarjota kuluttajille verkkokaupan välineitä. Tässä olennaista on se, että kuluttajista ja heidän käyttäytymisestään voidaan kerätä hyvin tarkkaa tietoa, jota voidaan hyödyntää monin tavoin yrityksen toiminnassa, esimerkiksi tuottamalla asiakkaille juuri heille suunnattuja tuotteita ja palveluja ns. massakustomoinnin periaatteiden mukaisesti soveltamalla tiedon louhintaa kerättyyn asiakastietoon.

Yritykset soveltavat tietotekniikkaa myös tietotyöhön kaikissa sen muodoissa: tutut toimistosovellutukset Word, Excel, ja PowerPoint ovat valkokaulustyöläisten arkisen aherruksen keskeisiä välineitä. Niiden integroituminen edellä hahmoteltuun kokonaisuuteen on kuitenkin osoittautunut tuskalliseksi ja on edelleen suhteellisesti lapsenkengissä. Sama koskee vielä suuremmassa mitassa liikkuvaa tietotekniikkaa ja digitaalisen median soveltamista, joissa yritykset edelleen ovat kuluttajamarkkinoihin verrattuna lähtökuopissa.

[muokkaa]
Sisältöyritykset ja digitaalinen media

Yritykset jotka osallistuvat erilaisten massakulutukseen tarkoitettujen sisältöjen (massamedia) tuottamiseen ja jakeluun ovat tietotekniikan soveltajina, mutta myös sen kehityksen kohteina, erityisasemassa. Näitä ovat ennen muuta mediatalot, jotka tyypillisesti toimivat useiden eri medioiden alueella (kustannustoiminta, sanomalehdet, aikakauslehdet, televisio, radio, Internet), mutta myös esimerkiksi elokuvien ja äänilevyjen tuottajat.

Näitä kaikkia sisällön muotoja yhdistää se, että ne vallan hyvin voidaan esittää tietotekniikan hallitsemassa muodossa digitaalisena mediana. Näin muodoin niitä voi myös luoda ja muokata tietokoneilla, jaella Internetissä ja ennen muuta niistä voidaan tehdä rajattomasti kopioita joiden laatu vastaa täydellisesti alkuperäistä kappaletta - toisin kuin esimerkiksi valokopiot tai äänikasettien kopiot.

Sisältöyrityksille tämä on sekä suuri mahdollisuus että suuri uhka.

Mahdollisuudet ovat mittavat. Tietotekniikan avulla sisällön tuottamisen ja varsinkin jakelun kustannuksia voidaan laskea ja sille voidaan saavuttaa suurempi yleisö. Sisältö voidaan kohdentaa tarkemmin kullekin kuluttajalle ja tätä kautta kohentaa tämän siitä saamaa käyttäjäkokemusta. Sisältöön voidaan liittää erilaisia oheispalveluja jotka nostavat edelleen kuluttajan saamaa lisäarvoa ja myös kiinnittävät hänet tiukemmin juuri tällaisen sisällön kuluttajaksi. Olennaisesti sama sisältö voidaan tietotekniikkaa soveltaen tuottaa eri muodoissa eri jakelukanaviin, ja näin pidentää sen elinkaarta markkinoilla (esimerkiksi elokuvien elinkaari teatteri – DVD – maksutelevisio – julkinen televisio). Nämä kaikki mahdollisuudet ovatkin ainakin osin toteutuneet ns. uusmedian yritysten kohdalla, kuten WWW:n portaaliyritykset tai Applen menestynyt iTunes-palvelu.

Näiden mahdollisuuksien kääntöpuolena ovat uhat, jotka koskettavat varsinkin ns. traditionaalisen massamedian tuottajia. Kaikki median muodot kilpailevat kuluttajien huomiosta ja ajasta; se aika, joka kulutetaan vaikkapa Internet-selailuun on poissa lehtien lukemisesta ja television katsomisesta, ja laskee näiden medioiden mainosten arvoa. Niinpä kaikki mediatalot ovatkin katsoneet aiheelliseksi toimintansa laajentamisen myös uusmedian alueelle. Tällöin kuitenkin uhkana on kannibalismi: uudet sisältötuotteet syövät vanhat. Huolen aiheisiin kuuluu myös piratismi, joka kaihertaa varsinkin äänilevy- ja elokuvatuottajia.

[muokkaa]
Tietotekniikka yhteiskunnassa

Yhteiskunnan, siis valtioiden ja kuntien, rahoittamat julkiset palvelut muodostavat kiinnostavan, mutta haastavan kohteen tietotekniikan soveltamiselle.

Teknologioiden ja järjestelmien osalta julkisten toimijoiden tilanne lähtökohdiltaan muistuttaa elinkeinoelämän asemaa: erilaiset integroidut järjestelmät ja Internet näyttäisivät tarjoavan runsaita mahdollisuuksia erilaisten toimintojen tehostamiseen, palvelutason nostamiseen ja kustannusten säästämiseen, mahdollisesti ulkoistamista soveltamalla.

Julkisten toimijoiden asetelma ei kuitenkaan ole samanlainen kuin yrityksillä. Julkisille palveluille on syytä asettaa muitakin laadullisia vaatimuksia kuin kustannustehokkuus. Tässä tullaan vaikeuksiin, koska palvelujen laadun mittaaminen tai ilmaiseminen on hankalaa. Sitä paitsi julkinen toimija joutuu ottamaan huomioon myös erilaisia yleisiä periaatteita, kuten kansalaisten tasa-arvoinen palveleminen tai hallinnon ja päätösten läpinäkyvyys. Siten julkisten palvelujen tietotekniikan kehittäminen kietoutuu yhteen yleisemmän tietoyhteiskuntakehityksen ja -politiikan kanssa.

Tässä kehikossa julkisen vallan rooli tietotekniikan kehittäjänä voidaan jakaa kolmeen osaan:
Käyttäjäroolissa julkinen valta hakee keinoja paitsi oman toimintansa tehostamiseen, myös perustehtäviensä ja -arvojensa kuten demokratia, tasa-arvo, läpinäkyvyys ja vuoropuhelu kansalaisten kanssa edistämiseen.
Reguloijaroolissa julkinen valta tavoittelee kaikille avoimen, kilpailua ja innovaatioita edistävän digitaalisen markkinan synnyttämistä ja uusien palvelujen käyttöönottamisen esteiden purkamista edistämällä turvallisuutta, luottamusta ja läpinäkyvyyttä. Parempien digitaalisten palvelujen ja laskevien hintojen kautta se hakee lisäarvoa koko yhteiskunnalle (sekä talouskasvun ja uusien työpaikkojen kautta myös lisäverotuloja julkiselle vallalle).
Liikelaitosroolissa julkinen valta, siitä irrotetun markkinoille pyrkivän yksikön muodossa, hakee lisätuloja tarjoamalla julkisen vallan resursseihin nojaavia digitaalisia palveluja markkinoilla kaupallisin ehdoin.

Käyttäjäroolissa oikeastaan kaikki julkisen toiminnan sektorit voivat olla hedelmällisiä tietotekniikan soveltamisen kohteita: sosiaalitoimi, opetus ja tutkimus, terveydenhuolto, ympäristöhallinto ja kaavoitus, liikenneinfrastruktuuri, informaatiosodankäynti, maanpuolustus ja yleinen turvallisuus. Tässä suhteessa pullonkaulana varsinkin Suomessa on se, että vain harvat järjestelmätoimittajat pystyvät ylimalkaan hallitsemaan näiden palvelujen problematiikkaa. Myös erilaiset rakenteelliset esteet, kuten eri ministeriöiden reviiriristiriidat sekä valtion ja kuntien tehtävänjako vaikeuttavat tietotekniikan laajamittaista soveltamista.

Regulaattorina valtiovalta, suurelta osin EU-säännöksiin nojautuen mutta myös niitä muokaten, ohjaa digitaalisten markkinoiden kehittymistä erilaisin pakottavin tai insentiivejä säätelevin toimin. Edellisestä esimerkki on vaikkapa telemarkkinasääntely, jossa tavoitteena on halpojen ja kattavien telepalvelujen saaminen koko maahan. Laajakaistastrategiaa valtiovalta on ohjannut sekä pakottein että insentiivein. Julkisen vallan rooli tietoturvan normitason edistäjänä on sekin keskeinen. Suomessa regulaattorina toimii lähinnä Liikenne- ja viestintäministeriö.

Liikelaitosroolista esimerkiksi käy Tieliikennelaitos, joka on pyrkinyt tarjoamaan julkisin varoin kerättyyn kartta- ja liikennetietoon nojaavia palveluja kaupallisilla markkinoilla. Tätä artikkelia kirjoitettaessa aihepiiri on sangen kuuma Euroopan unionissa, jossa valmistellaan yhteisiä pelisääntöjä tämäntyyppisistä palveluista. Peruskysymys on se, tulisiko julkisin varoin tuotettu tieto jakaa ilmaiseksi (tai edullisin ehdoin) eri toimijoille erilaisten innovatiivisten palvelujen synnyttämiseksi, vai tulisiko valtiovallan etsiä lisätuloja maksullisista palveluista ja tätä kautta luoda tilaa esimerkiksi verojen alentamiselle.

[muokkaa]
Kodin ja arjen tietotekniikka

Tietotekniikka ulottaa vaikutuksensa koteihin ja arjen elämään kolmea eri reittiä:
Välittömästi ja näkyvästi koteihin ja mukana kannettavaksi taskuihin hankittujen tietoteknisten laitteiden ja niiden tarvitsemien tietoliikenneyhteyksien kautta;
Välittömästi ja näkymättömästi erilaisiin kodin ja arkielämän laitteisiin sulautetun tietotekniikan kautta;
Välillisesti sen kautta, että joka tapauksessa kuluttajat joutuvat pakostakin toimimaan tietotekniikan käyttäjinä tai kohteina eri arjen tilanteissa ja paikoissa, halusivat he sitä tai eivät.

Tietoyhteiskuntaneuvoston raportin[1] mukaan tietotekniikan soveltamista Suomessa voi kuvata seuraavin tiedoin:
Suomessa oli runsaat 1,3 miljoonaa laajakaistaliittymää; 95% suomalaisista oli laajakaistapalvelun tavoitettavissa
79% 15-74 vuoden ikäisistä suomalaisista oli käyttänyt Internetiä
63% oli käyttänyt verkkopankkia
49% oli joskus ostanut verkkokaupasta.

Välitön ja näkyvä tietotekniikan soveltaminen ulottuu siis merkittävään osaan suomalaisista.

Näkymättömän tietotekniikan kattavuus on kuitenkin vielä suurempi. Harva ihminen tulee ajatelleeksi, tai edes osaa arvata, montako tietokonesuoritinta hän mahtaa omistaa. Niitä on runsaasti: uusissa autoissa hyvinkin parisenkymmentä, televisiossa, kännykässä, jääkaapissa, uunissa, ... Toistaiseksi, ja mahdollisesti myös kauan tulevaisuudessa, nämä suorittimet tekevät työtään piilossa käyttäjiltä. On kuitenkin ajateltavissa, että monet näistä laitteista tulevat tietoteknisesti näkyviksi langattoman tietoliikenteen kautta. Oletettavasti kodin viihde-elektroniikka tulee toimimaan tässä ajurina, varsinkin koska digitaalinen televisio tuo sen tietoteknistymiselle vauhtia.

Välillisen tietotekniikan kohtaa joka kerta kun maksaa ostoksensa kaupan kassalla: myyjä ei kaiva vaihtorahaa kassakoneesta, vaan tietoverkkoon kytketystä kassapäätteestä. Jos kuluttaja maksaa ostoksensa maksukortilla, tai tarjoaa kanta-asiakaskorttiaan, on ostotapahtuma kohdistettavissa häneen itseensä. Sama toistuu kirjastossa, terveysasemalla, julkisessa liikenteessä. Jo varsin pian ollaan tilanteessa, jossa melkein kaikki arkiset toimet ovat myös informaatiotoimia: niistä jää jälki tietoverkkoon ja tätä tietoa myös sovelletaan. Yksityisyyden suojasta huolissaan olevat henkilöt eivät ole huolissaan ihan turhaan.

[muokkaa]
Tietotekniikka harrasteena ja itseilmaisun välineenä

Asioita ja ilmiöitä, joita vielä kirjoittamaton teksti varmaankin mainitsisi:
Avoin lähdekoodi
Demoskene
Hakkeri
IRC-Galleria
Sisältötuotanto
Käyttäjä on itse sivun sisällön vaikuttajana (Wikimedia-tyyppiset sivut)
Digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen
Tietokonemusiikki
Tietokonepeli

Tietotekniikkaa ja sen vaikutusta käyttäjiinsä ei voi ymmärtää, jos sitä tarkastelee ainoastaan erilaisten sisältöjen verkkojakelun ja -selailun tai verkkokaupan välineenä: tietotekniikka ei ole (vain) parempi televisio ja sen käyttäjät (vain) passiivisia kuluttajia.

Tietotekniikasta on myös muodostunut eri tavoin aktiivisen harrastamisen ja luovan toiminnan väline. Sellaisena se palvelee laajaa kirjoa tarpeita, kuten oman identiteetin rakentamista ja ilmaisua ja taiteellisiin päämääriin tähtäävää ilmaisua mutta myös hot rod -autojen virittelyyn vertautuvaa teknistä nikkarointia, kuten esimerkiksi suorittimien ylikellottaminen.

Puhtaimmillaan oman identiteetin rakentaminen ja ilmaisu ilmenee Internetin yhteisöpalveluissa. Suomessa kuvanjakopalvelu IRC-Galleria saavuttaa tätä nykyä valtaosan 13–28-vuotiaista suomalaisnuorista, joista monet käyttävät huomattavasti vaivaa ja teknisiä apuvälineitä muokatakseen jakamansa kuvat haluamikseen.

Kun itsen etsintään ja ilmaisuun kuuluu jokin luova toiminta, kuten kirjallisuus, musiikki, piirtäminen ja maalaaminen tai liikunta ja tanssi, tarjoaa tietotekniikka runsaasti välineitä ja tilaisuuksia harrastamisen tai myös taiteellisesti korkealle tähtäävän ammatillisen sisältötuotannon harjoittamiseen.

Runotytöt ja -pojat eivät enää jätä tuotoksiaan pöytälaatikkoon, vaan julkaisevat ne toisten nuorten luettavaksi ja kritisoitavaksi. Tietotekniikka on myös synnyttänyt omia kirjallisia genrejään, kuten scifi-kirjallisuuden, elokuvien ja tietokonepelien maailmaan sijoittuvan fanfic-kirjallisuuden. Sama koskee digitaalista piirtämistä tai maalaamista ja tietokoneen käyttämistä musiikin tekemiseen. Näissäkin erilaisten genrejen ja tyylien rehotus on ainakin osittain tietotekniikan vaikutusta: Internetin avulla toimivat virtuaaliyhteisöt tarjoavat kanavan kaikkein esoteerisimmillekin ilmaisun keinoille ja välineille.

Myös tietokoneen ohjelmointi tarjoaa kanavan olennaisesti taiteellisiin päämääriin tähtäävälle luovalle toiminnalle. Niin sanottu demoskene on tietotekniikkaan nojavaa luovaa toimintaa, jossa keskitytään tuottamaan näyttäviä visuaalisia efektejä tuottavia ohjelmia, demoja, joihin kuuluu oleellisena osana ohjelmointisuorituksen lisäksi myös musiikki ja graafinen toteutus. Eri sisältöjen digitalisoitumisen myötä mediataide on lähestynyt tätä aluetta ja yleensä nojaa tietotekniikan soveltamiseen.

Avoimen lähdekoodin tekijöiden motivaatio toimintaansa kumpuaa ainakin osittain samoista lähteistä kuin demoilukin: halusta näyttää oma osaaminen vertaisille.

Negatiivisessa muodossa luova impulssi on joskus purkautunut esimerkiksi tietokonevirusten tuottamisena ja muuna krakkerointina, joskin nyttemmin virusten tuottaminen liittynee enimmäkseen ammattimaiseen tietokonerikollisuuteen.

Uusimpana aivan 2000-luvun alussa yleistyneenä ilmiönä on käyttäjän tärkeä asema sivuston sisällön tuottajana ja muokkaajana. Tämä ilmenee Wikipedian kaltaisten sivujen yleistymisenä yhä laajempaan käyttöön.

[muokkaa]
Tietotekniikkateollisuus

Tämä jakso kuvaa suomalaista tietotekniikkateollisuutta.

Termiä tietotekniikkateollisuus käytetään tarkoittamaan tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvää tavaratuotantoa (ICT-teollisuus), tietoliikennettä, palveluiden tuotantoa ja sisältöjen tuotantoa. Kyse ei ole hyvin määritellystä toimialasta, ja usein puhutaankin mieluummin ICT-klusterista. Tilastokeskuksen mukaan klusterin eri toimialojen henkilöstömäärä oli Suomessa vuonna 1999 146 000 ja taloudellinen arvo oli 34,1 miljardia euroa. Tavaratuotanto kattoi tästä 53 %, palvelutuotanto 28 %, tietoliikenne 12 % ja sisältötuotanto 18 %.

Toimialan käsitteistö on vakiintumaton ja perinteiset toimialarajat eivät sille sovellu. Alalle on tyypillistä integroituminen, verkostoituminen ja uusien toimialarajat ylittävien toimintamallien luominen. Tuotteiden ja palvelujen rajat hämärtyvät ja se johtaa osaltaan rajanveto-ongelmiin. Onko esimerkiksi tietotekniikkaa voimakkaasti soveltava verkkokauppa tietotekniikkateollisuutta? Useimmissa tilastoissa Amazon.com ei sisältyisi tietotekniikkateollisuuteen, mutta yritys pitää kuitenkin itseään hyvin perustein teknologiatalona, jonka ydinosaamista on eri yhteistyökumppaneiden integrointi yrityksen tuottamaan palvelualustaan.

[muokkaa]
ICT-teollisuus

ICT-teollisuudeksi kutsutaan tieto- ja viestintätekniikkaa valmistavaa elektroniikkateollisuutta, jonka tuotteita ovat viestintävälineet, tietokoneet, kulutuselektroniikka, teollisuuselektroniikka, toimistokoneet ja elektroniset komponentit. Matkapuhelimia, laitteistoja ja tietoliikennetuotteita valmistava Nokia sekä elektronisia mittausjärjestelmiä ja -laitteita valmistava Vaisala ovat alan tunnetuimmat suomalaiset yritykset.

[muokkaa]
Palvelutuotanto

Tietotekniikan palvelutuotantoon luetaan tietojenkäsittelypalvelut (ohjelmistojen suunnittelu ja valmistus, tietotekniikkakonsultointi, tietotekniikan käyttöpalvelut sekä tietokantaisännöinti), teleliikenne sekä tietokonelaitteistojen, tietoliikennevälineiden ja viihde-elektroniikan tukkukauppa.

Ohjelmistotuoteliiketoimintaa harjoittavat yritykset suunnittelevat ja valmistavat ohjelmistoja ja tietojärjestelmiä. Myös asiakkaille räätälöityjen tuotteiden valmistaminen on yleistä. Suomessa ala työllisti vuonna 2002 noin 10 000 henkilöä, ja sen liikevaihto ylitti 1 miljardin euron rajan.

Tietotekniikan konsultointiyritykset tarjoavat palveluja muun muassa yritysten tietohallinto-, tietotekniikka- ja tietoliikennestrategioihin sekä ohjelmistoratkaisuihin. Käyttöönotto- ja ylläpitopalvelut sekä tuotekoulutus kuuluvat nekin palveluiden joukkoon, samoin laite- ja ohjelmistotuotteiden myynti. Muita tietotekniikan palveluita ovat muun muassa ulkoistamispalvelut, tietoliikenteen verkonhallinta ja ohjelmistojen testaus. Tunnettuja suomalaisia yrityksiä ovat muun muassa järjestelmäintegraattori TietoEnator ja tietoturvapalveluja tuottava F-Secure.

[muokkaa]
Teleliikenne

Teleliikennetoiminta perustuu tietoliikennetekniikkaan, jossa puhetta, kuvaa tai muuta dataa siirretään jotakin siirtoyhteyttä pitkin lähettäjiltä vastaanottajille. Tietoliikennetekniikkaa valmistavat yritykset suunnittelevat, valmistavat ja ylläpitävät erilaisia tietoliikenneverkkoja ja tarjoavat tietoliikenneratkaisuja teleoperaattoreiden käyttöön. Kiinteän puhelinverkon palveluiden, siis puheluiden yhdistämisen, ohella teleoperaattorien toimintaan kuuluu matkapuhelin- ja internetpalveluja sekä erilaisia lisäarvopalveluja, kuten tietoturvapalveluja, sähköpostipalveluja sekä WWW-palveluja.

[muokkaa]
Sisältötuotanto

Sisältötuotannolla tarkoitetaan myytäväksi tarkoitettujen tietotuotteiden luomista, kehittämistä, tuotteistusta ja jakamista. Tuotteita levitetään sekä perinteisten että sähköisten jakelukanavien kautta. Niiden kirjo voi kattaa painotuotteita, audiovisuaalisia tuotteita tai digitaalisessa muodossa olevia tuotteita kuten multimediaa.

Digitaalinen sisältötuotanto liittyy monenlaisten yritysten toimintaan, kuten uusmediayritykset, ohjelmistotalot, teleoperaattorit, televisioyhtiöt ja kustannusyhtiöt. Digitaalisten ja perinteisten sisältötuotteiden raja onkin katoamassa, kun esimerkiksi televisio- ja radio-ohjelmia tai elokuvia myydään perinteisten muotojen ohella myös digitaalisessa muodossa. Suunta on kohti hybridimediaa, jolla tarkoitetaan eri media-alustojen, päätelaitteiden ja sisältöjen yhteentoimivuutta.

Sisältötuotteita tarjotaan myös matkapuhelimille. Mobiilipalvelut kuten soittoäänet, logot ja kännykkäpelit ovat niiden tyypillisiä sisältötuotteita. Matkapuhelimien hyötypalveluihin kuuluvat tekstiviestimatkalippu matkan maksamiseksi joukkoliikennevälineissä sekä paikannuspalvelu, jolla voi etsiä lähimmän pankkiautomaatin tai vapaan taksin.

[muokkaa]
Peliteollisuus

Peliteollisuuden liikevaihto vuonna 2002 oli vajaat 64 miljoonaa euroa. Se on saavuttanut elokuvateollisuuden. Pelejä myytiin 1 640 000 kappaletta, josta konsolipelien osuus oli 55 % ja PC-pelien osuus 45 % (mukana PC-multimedia). Menestyspelejä olivat Max Payne (Remedy), Transworld Snowboarding (Housemarque) ja Rally Trophy (Bugbear Entertainment). Näitäkin tunnetumpi maailmalla lienee Internet-peli Habbo Hotel (Sulake). Peliteollisuus on hyvin dynaaminen toimiala, ja suomalaiset yritykset ovat olleet haluttuja ostokohteita.

[muokkaa]
Tietotekniikan tutkimus

Tietotekniikan tutkimus jakaantuu monelle tieteen ja tekniikan alalle, ja oikeastaan koskettaa melkein kaikkia niitä.

Tietojenkäsittelytiede tutkii tietotekniikan "omia" laskennallisia ja menetelmällisiä kysymyksiä. Kapeassa mielessä se kattaa tiedon käsittelyn laskennallisia menetelmiä ja rakenteita, jolloin voidaan käyttää myös termiä tietojenkäsittelyteoria. Termiä käytetään myös laajemmassa mielessä tarkoittamaan samaa kuin englanninkielinen ilmaus "Computer Science", jolloin siihen sisältyvät myös muun muassa ohjelmistotekniikka, tietokonetekniikka ja tietoliikennetekniikka.

Tietotekniikka on muuttanut syvällisellä tavalla monia luonnontieteitä ja tarjoaa välineitä myös muun muassa käyttäytymistieteisiin, yhteiskuntatieteisiin ja humanistisiin tieteisiin. Termi laskennallinen tiede viittaa tähän muutokseen, jossa tietokone ja laskennallinen mallittaminen jopa korvaa laboratorio- tai kenttäkokeet. Osittain sama koskee myös teknisiä tieteitä, jotka myös soveltavat tietotekniikkaa tietokoneavusteiseen suunnitteluun. Liiketaloustieteen kannalta tietotekniikka on väline yritysten ja yritysverkostojen toiminnan uudelleenorganisointiin ja tehostamiseen. Kun tietotekniikka myös muuttaa markkinoiden rakenteita, se asettaa monia haasteita muun muassa yrityksen teorian tutkimukselle. Tietojärjestelmätiede on tutkimusala, joka tutkii tietotekniikan soveltamista ihmisten, organisaatioiden ja yhteiskunnan tarpeisiin.

Tietotekniikan vaikutusta yhteiskuntaan makroskooppisella tasolla tutkii tietoyhteiskuntatutkimus.

[muokkaa]
Termejä
Hakkeri
Kräkkeri
Hymiö
Kovo

[muokkaa]
Katso myös
Digitaalinen media
Internet
Ohjelmistot
Tietoturva
Viihde-elektroniikka
Tietotekniikan standardit
IETF
RFC
ISO
Merkistöt (esimerkiksi ASCII ja Unicode)

[muokkaa]
Lähteet
↑ Valtioneuvoston tietoyhteiskuntaohjelma, Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen Suomi. 2006, VNK: Helsinki.
Luokat: Lähteettömät artikkelit | Korjattavat sivut | Tietotekniikka | Peruskoulun oppiaineet
Artikkeli Keskustelu Muokkaa Historia
Kirjaudu sisään tai luo tunnus
Haku

Valikko
Etusivu
Tietoja Wikipediasta
Kaikki sivut
Satunnainen artikkeli
Osallistuminen
Ohje
Kahvihuone
Ajankohtaista
Tuoreet muutokset
Lahjoitukset
Työkalut
Tänne viittaavat sivut
Linkitettyjen sivujen muutokset
Toimintosivut
Tulostettava versio
Ikilinkki
Viitetiedot
Muilla kielillä
Deutsch
English
Français
മലയാളം
Română
Svenska


Sivua on viimeksi muutettu 24. lokakuuta 2008 kello 18.21. Sisältö on käytettävissä lisenssillä GNU Free Documentation License. Wikipedia ® on Wikimedia-säätiön rekisteröimä tavaramerkki.
Ongelma artikkelissa? Yksityisyydensuoja Tietoja Wikipediasta Vastuuvapaus

 -------------------------------

Käsitteistä:

Tietotekniikka, informaatioteknologia (vanh. automaattinen tietojenkäsittely tai ATK) tarkoittaa tietokoneiden ja digitaalisen tietoliikenteen avulla tehtävää tietojen muokkaamista, siirtoa, tallennusta ja hakua. Suomenkielisissäkin yhteyksissä tietotekniikkaan viitataan usein englanninkielisillä lyhenteillä IT (information technology) tai ICT (information and communications technology, suomeksi tieto- ja viestintäteknologia). Näistä varsinkin jälkimmäisen käyttö on viime vuosina yleistynyt nopeasti erityisesti talouselämässä.

Aihepiiri on erittäin laaja ja käsittää oikeastaan kaiken tietokoneisiin ja tietoliikenteeseen liittyvän toiminnan. Tämä artikkeli tarkastelee tietotekniikkaa ilmiötasolla eri soveltajien, käyttäjien ja harrastajien näkökulmasta. Tietotekniikan tutkimusta ja teknisiä osa-alueita on käsitelty muun muassa artikkelissa Tietojenkäsittelytiede. Tietotekniikkaan liittyviä osa-alueita on esitelty omissa artikkeleissaan; joitakin on mainittu tämän artikkelin lopussa. Tietotekniikka vaikuttaa laajalti ja läpäisevästi ihmisten ja erilaisten yhteisöjen työhön ja arkeen, elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan. Tämän vuoksi sen tutkiminen ja kehittäminen on laajentunut puhtaasta tekniikasta myös muille alueille, jolloin tietotekniikan asemesta tarkastelun kohteena on tietoyhteiskunta.Sisällysluettelo [piilota]
1 Tietotekniikan historia
2 Tietotekniikka elinkeinoelämässä
2.1 Sisältöyritykset ja digitaalinen media
3 Tietotekniikka yhteiskunnassa
4 Kodin ja arjen tietotekniikka
5 Tietotekniikka harrasteena ja itseilmaisun välineenä
6 Tietotekniikkateollisuus
6.1 ICT-teollisuus
6.2 Palvelutuotanto
6.3 Teleliikenne
6.4 Sisältötuotanto
6.4.1 Peliteollisuus
7 Tietotekniikan tutkimus
8 Termejä
9 Katso myös
10 Lähteet


[muokkaa]
Tietotekniikan historia

Tietokonetekniikka alkoi 1880-luvulla reikäkorteista ja reikäkorttikoneista. Ensimmäinen sovellus oli Yhdysvaltain vuoden 1890 väestönlaskenta. 1940-luvulla kehitettiin päättelyitä ja laskutehtäviä suorittavia laskukoneita. Ne oli tehty toimimaan ennen transistorien aikakautta radioputkilla tai jopa releillä. Laitteet olivat suuria - kirjaimellisesti huoneen kokoisia. Tietotekniikan varhaishistoria onkin tietokoneiden historiaa.

Myöhempi, transistoreista rakennettuihin tietokoneisiin nojaavan tietotekniikan historia voidaan kaikkein tiiviimmin esittää viiden toisiaan seuranneen ja täydentäneen "sukupolven" muodossa:

1. sukupolvi, suurkoneet: Ensimmäisen sukupolven tietokoneet asustivat lasiseinäisissä konesaleissa, joissa niitä hoivailivat moitteettomiin pukuihin ja solmioihin sonnustautuneet teknikot. Ne olivat mahtavien hierarkkisten organisaatioiden keskitetyn vallan välikappaleita ja ilmaisivat niiden pyrkimyksiä suurten ja monimutkaisten kaupallis-hallinnollisten tietojärjestelmien työjuhtina. Ne loivat ympärilleen teollisuuden, jossa IBM:n dominanssi vaikutti murtumattoman vahvalta ja pysyvältä.

2. sukupolvi, pientietokoneet: Toisen sukupolven pientietokoneiden läpimurto 1970-luvun alussa siirsi tietokoneet konesaleista suunnittelutoimistoon ja laboratorioon ja synnytti sivutuotteenaan ensimmäisen hakkerikulttuurin jota aiemmat vallan haltijat katkerasti vihasivat. Tämän sukupolven airuita olivat DEC, HP ja monet muut (ainakin aluksi) pienet ja vikkelät toimijat. Myös UNIX oli tämän sukupolven luomus ja lopulta sen kestävin tulos.

3. sukupolvi, PC: Kolmas sukupolvi eli henkilökohtainen tietokone PC riisti 1980-luvulla tietotekniikan insinöörien otteesta muillekin käyttäjille, jotka alkoivat soveltaa sitä insinöörien suuresti halveksimiin tehtäviin kuten tekstinkäsittelyyn ja taulukkolaskentaan. IBM itse loi tämän teollisuuden, mutta onnekseen tai onnettomuudekseen luovutti sen kontrollin markkinoille. Valtikka siirtyi Intel - Microsoft –kaksikolle, jonka toimet muokkasivat koko teollisuutta. Oliko PC hierarkkisten organisaatioiden murtumisen syy vai seuraus? Vastaus on edelleen avoin.

4. sukupolvi, paikallisverkot: Edellisistä poiketen neljäs sukupolvi ei saapunut rumpujen ja torvien soidessa uuden tietokoneiden perheen jäsenen hahmossa, vaan vaivihkaa PC:n verkkokortista toimistohuoneen seinään liitetyn kaapelin kautta kun paikallisverkot valtasivat toimistot ja liittivät aiemmin erilliset PC:t yrityksen intranetiin. Nyt tietokoneita alettiin todellisen työn, siis tekstinkäsittelyn ja taulukkolaskennan, ohella ja asemesta käyttää sähköpostiin ja muuhun turhuuteen, ja yrityksissä alettiin piirrellä pyramidien asemesta matriisiorganisaatioita kuvaavia kaavioita. Globalisaatio sai vauhtia, ja keskiportaan päälliköt lopputilin.

5. sukupolvi, Internet: Viidenteen sukupolveen siirryttiin 1990-luvun alkuvuosina kun Internet karkasi kehittäjiensä käsistä kaikelle kansalle. Tietokone ei enää ollutkaan ikkuna vain paikallisen kovalevyn tai intranetin sisältöön, vaan koko maailmaan. Konesaleista ja toimistoista se siirtyi kotiin tietokonepelejä ja chattailua käyttäville henkilöille. Linux ja avoin lähdekoodi olivat tämän sukupolven eräs tulos. Tämä murros on vielä keskeneräinen, emmekä vielä tiedä sen lopullista vaikutusta alan teollisuuteen ja rakenteisiin. 1990-luku oli siitä merkillinen, että sen aikana koettiin myös digitaalisen matkaviestinnän vallankumous GSM-puhelinten ja -teknologian räjähdysmäisen yleistymisen myötä. Tämä murros ei kuitenkaan vielä täydellä voimallaan ole liittynyt Internetin valtavirtaan.

[muokkaa]
Tietotekniikka elinkeinoelämässä

Elinkeinoelämän tarpeet ja sovellutukset ovat historiallisesti ohjanneet tietotekniikan kehittymistä ratkaisevalla tavalla. Vaikka nyttemmin muut sovellutusalueet vaikuttavat nekin merkittävästi tietotekniikan kehitykseen, on elinkeinoelämän sovellutusimu edelleen merkittävä.

Elinkeinoelämän sovellutuksia dominoi tällä hetkellä kaksi tärkeää tekijää: integroidut ohjausjärjestelmät ja Internet.

Yritykset, suuret ensin ja pienemmät myöhemmin, ovat ottaneet 1990-luvun aikana ja jälkeen käyttöön laajoja integroituja ohjelmistoja jotka kattavat liiketoiminnan kaikki alueet asiakashallinnasta tuotannonohjaukseen. Tällaisia järjestelmiä ovat
toiminnanohjausjärjestelmät (Enterprise Resouce Planning, ERP)
tuotteen elinkaaren hallintajärjestelmät (Product Lifecycle Management, PLM)
tuotetiedon hallintajärjestelmät (Product Data Management, PDM)
toimitusketjujen ja logistiikan hallintajärjestelmät (Supply Chain Management, SCM)
asiakastiedon hallintajärjestelmät (Customer Relationship Management, CRM)
henkilöstön hallintajärjestelmät (Human Resource Management, HRM)
tietokoneavusteinen suunnittelu (Computer Aided Design, CAD).

Vaikka näiden järjestelmien hyödyntäminen ei olekaan aivan yksinkertaista – ja monet järjestelmäinvestoinnit ovat myös epäonnistuneet tai viivästyneet – on niiden yhteisvaikutus kuitenkin olennaisen merkittävä. Yritykset ovat voineet oikoa toimintatapojaan, nopeuttaa reagointikykyään markkinoiden muutoksiin ja lisätä toimintansa tarkkuutta ja taloudellisuutta.

Ennen muuta ne ovat voineet arvioida uudestaan omaa rakennettaan, ja useinkin päätyä ulkoistamaan toimintoja jotka ei ole katsottu kilpailukyvylle olennaisiksi tai jotka on voitu hoitaa tehokkaammin ulkoistuspartnerin avulla. Tämä koskee myös yrityksen tietoteknisten palvelujen toteuttamista, ja monet yritykset ovatkin luopuneet omista IT-osastoista ja ostavat tarvitsemansa palvelut palvelutoimittajilta. Onkin alettu puhua palvelutaloudesta ja jopa sitä tutkivasta palvelutieteestä (Services Science).

Internet ja sen teknologiat, ennen muuta XML-metakieleen nojaavat sähköisen liiketoiminnan kielet kuten EbXML, ovat puolestaan tehneet mahdolliseksi tietotekniikan soveltamisen yritysten verkottumisen, so. yritysten välisten liiketoimintatransaktioiden toteuttamiseen olennaisesti uudessa mittakaavassa. Liiketaloustieteen silmin kyse on transaktiokustannusten romahduksesta: kun koko toimitusketju ja sen kaikki transaktiot tilauksesta toimitukseen voidaan hoitaa sähköisesti, on näiden kustannusten kannalta samantekevää, valmistetaanko tuote Suomessa vai Kiinassa. Tätä kautta tietotekniikka on vauhdittanut merkittävästi globalisaatioksi kutsuttua ilmiötä. Pankkien markkinoille tulevat kattavat sähköisen maksamisen järjestelmät ovat vauhdittamassa tätä yhä enemmän.

Internet on myös tehnyt mahdolliseksi tarjota kuluttajille verkkokaupan välineitä. Tässä olennaista on se, että kuluttajista ja heidän käyttäytymisestään voidaan kerätä hyvin tarkkaa tietoa, jota voidaan hyödyntää monin tavoin yrityksen toiminnassa, esimerkiksi tuottamalla asiakkaille juuri heille suunnattuja tuotteita ja palveluja ns. massakustomoinnin periaatteiden mukaisesti soveltamalla tiedon louhintaa kerättyyn asiakastietoon.

Yritykset soveltavat tietotekniikkaa myös tietotyöhön kaikissa sen muodoissa: tutut toimistosovellutukset Word, Excel, ja PowerPoint ovat valkokaulustyöläisten arkisen aherruksen keskeisiä välineitä. Niiden integroituminen edellä hahmoteltuun kokonaisuuteen on kuitenkin osoittautunut tuskalliseksi ja on edelleen suhteellisesti lapsenkengissä. Sama koskee vielä suuremmassa mitassa liikkuvaa tietotekniikkaa ja digitaalisen median soveltamista, joissa yritykset edelleen ovat kuluttajamarkkinoihin verrattuna lähtökuopissa.

[muokkaa]
Sisältöyritykset ja digitaalinen media

Yritykset jotka osallistuvat erilaisten massakulutukseen tarkoitettujen sisältöjen (massamedia) tuottamiseen ja jakeluun ovat tietotekniikan soveltajina, mutta myös sen kehityksen kohteina, erityisasemassa. Näitä ovat ennen muuta mediatalot, jotka tyypillisesti toimivat useiden eri medioiden alueella (kustannustoiminta, sanomalehdet, aikakauslehdet, televisio, radio, Internet), mutta myös esimerkiksi elokuvien ja äänilevyjen tuottajat.

Näitä kaikkia sisällön muotoja yhdistää se, että ne vallan hyvin voidaan esittää tietotekniikan hallitsemassa muodossa digitaalisena mediana. Näin muodoin niitä voi myös luoda ja muokata tietokoneilla, jaella Internetissä ja ennen muuta niistä voidaan tehdä rajattomasti kopioita joiden laatu vastaa täydellisesti alkuperäistä kappaletta - toisin kuin esimerkiksi valokopiot tai äänikasettien kopiot.

Sisältöyrityksille tämä on sekä suuri mahdollisuus että suuri uhka.

Mahdollisuudet ovat mittavat. Tietotekniikan avulla sisällön tuottamisen ja varsinkin jakelun kustannuksia voidaan laskea ja sille voidaan saavuttaa suurempi yleisö. Sisältö voidaan kohdentaa tarkemmin kullekin kuluttajalle ja tätä kautta kohentaa tämän siitä saamaa käyttäjäkokemusta. Sisältöön voidaan liittää erilaisia oheispalveluja jotka nostavat edelleen kuluttajan saamaa lisäarvoa ja myös kiinnittävät hänet tiukemmin juuri tällaisen sisällön kuluttajaksi. Olennaisesti sama sisältö voidaan tietotekniikkaa soveltaen tuottaa eri muodoissa eri jakelukanaviin, ja näin pidentää sen elinkaarta markkinoilla (esimerkiksi elokuvien elinkaari teatteri – DVD – maksutelevisio – julkinen televisio). Nämä kaikki mahdollisuudet ovatkin ainakin osin toteutuneet ns. uusmedian yritysten kohdalla, kuten WWW:n portaaliyritykset tai Applen menestynyt iTunes-palvelu.

Näiden mahdollisuuksien kääntöpuolena ovat uhat, jotka koskettavat varsinkin ns. traditionaalisen massamedian tuottajia. Kaikki median muodot kilpailevat kuluttajien huomiosta ja ajasta; se aika, joka kulutetaan vaikkapa Internet-selailuun on poissa lehtien lukemisesta ja television katsomisesta, ja laskee näiden medioiden mainosten arvoa. Niinpä kaikki mediatalot ovatkin katsoneet aiheelliseksi toimintansa laajentamisen myös uusmedian alueelle. Tällöin kuitenkin uhkana on kannibalismi: uudet sisältötuotteet syövät vanhat. Huolen aiheisiin kuuluu myös piratismi, joka kaihertaa varsinkin äänilevy- ja elokuvatuottajia.

[muokkaa]
Tietotekniikka yhteiskunnassa

Yhteiskunnan, siis valtioiden ja kuntien, rahoittamat julkiset palvelut muodostavat kiinnostavan, mutta haastavan kohteen tietotekniikan soveltamiselle.

Teknologioiden ja järjestelmien osalta julkisten toimijoiden tilanne lähtökohdiltaan muistuttaa elinkeinoelämän asemaa: erilaiset integroidut järjestelmät ja Internet näyttäisivät tarjoavan runsaita mahdollisuuksia erilaisten toimintojen tehostamiseen, palvelutason nostamiseen ja kustannusten säästämiseen, mahdollisesti ulkoistamista soveltamalla.

Julkisten toimijoiden asetelma ei kuitenkaan ole samanlainen kuin yrityksillä. Julkisille palveluille on syytä asettaa muitakin laadullisia vaatimuksia kuin kustannustehokkuus. Tässä tullaan vaikeuksiin, koska palvelujen laadun mittaaminen tai ilmaiseminen on hankalaa. Sitä paitsi julkinen toimija joutuu ottamaan huomioon myös erilaisia yleisiä periaatteita, kuten kansalaisten tasa-arvoinen palveleminen tai hallinnon ja päätösten läpinäkyvyys. Siten julkisten palvelujen tietotekniikan kehittäminen kietoutuu yhteen yleisemmän tietoyhteiskuntakehityksen ja -politiikan kanssa.

Tässä kehikossa julkisen vallan rooli tietotekniikan kehittäjänä voidaan jakaa kolmeen osaan:
Käyttäjäroolissa julkinen valta hakee keinoja paitsi oman toimintansa tehostamiseen, myös perustehtäviensä ja -arvojensa kuten demokratia, tasa-arvo, läpinäkyvyys ja vuoropuhelu kansalaisten kanssa edistämiseen.
Reguloijaroolissa julkinen valta tavoittelee kaikille avoimen, kilpailua ja innovaatioita edistävän digitaalisen markkinan synnyttämistä ja uusien palvelujen käyttöönottamisen esteiden purkamista edistämällä turvallisuutta, luottamusta ja läpinäkyvyyttä. Parempien digitaalisten palvelujen ja laskevien hintojen kautta se hakee lisäarvoa koko yhteiskunnalle (sekä talouskasvun ja uusien työpaikkojen kautta myös lisäverotuloja julkiselle vallalle).
Liikelaitosroolissa julkinen valta, siitä irrotetun markkinoille pyrkivän yksikön muodossa, hakee lisätuloja tarjoamalla julkisen vallan resursseihin nojaavia digitaalisia palveluja markkinoilla kaupallisin ehdoin.

Käyttäjäroolissa oikeastaan kaikki julkisen toiminnan sektorit voivat olla hedelmällisiä tietotekniikan soveltamisen kohteita: sosiaalitoimi, opetus ja tutkimus, terveydenhuolto, ympäristöhallinto ja kaavoitus, liikenneinfrastruktuuri, informaatiosodankäynti, maanpuolustus ja yleinen turvallisuus. Tässä suhteessa pullonkaulana varsinkin Suomessa on se, että vain harvat järjestelmätoimittajat pystyvät ylimalkaan hallitsemaan näiden palvelujen problematiikkaa. Myös erilaiset rakenteelliset esteet, kuten eri ministeriöiden reviiriristiriidat sekä valtion ja kuntien tehtävänjako vaikeuttavat tietotekniikan laajamittaista soveltamista.

Regulaattorina valtiovalta, suurelta osin EU-säännöksiin nojautuen mutta myös niitä muokaten, ohjaa digitaalisten markkinoiden kehittymistä erilaisin pakottavin tai insentiivejä säätelevin toimin. Edellisestä esimerkki on vaikkapa telemarkkinasääntely, jossa tavoitteena on halpojen ja kattavien telepalvelujen saaminen koko maahan. Laajakaistastrategiaa valtiovalta on ohjannut sekä pakottein että insentiivein. Julkisen vallan rooli tietoturvan normitason edistäjänä on sekin keskeinen. Suomessa regulaattorina toimii lähinnä Liikenne- ja viestintäministeriö.

Liikelaitosroolista esimerkiksi käy Tieliikennelaitos, joka on pyrkinyt tarjoamaan julkisin varoin kerättyyn kartta- ja liikennetietoon nojaavia palveluja kaupallisilla markkinoilla. Tätä artikkelia kirjoitettaessa aihepiiri on sangen kuuma Euroopan unionissa, jossa valmistellaan yhteisiä pelisääntöjä tämäntyyppisistä palveluista. Peruskysymys on se, tulisiko julkisin varoin tuotettu tieto jakaa ilmaiseksi (tai edullisin ehdoin) eri toimijoille erilaisten innovatiivisten palvelujen synnyttämiseksi, vai tulisiko valtiovallan etsiä lisätuloja maksullisista palveluista ja tätä kautta luoda tilaa esimerkiksi verojen alentamiselle.

[muokkaa]
Kodin ja arjen tietotekniikka

Tietotekniikka ulottaa vaikutuksensa koteihin ja arjen elämään kolmea eri reittiä:
Välittömästi ja näkyvästi koteihin ja mukana kannettavaksi taskuihin hankittujen tietoteknisten laitteiden ja niiden tarvitsemien tietoliikenneyhteyksien kautta;
Välittömästi ja näkymättömästi erilaisiin kodin ja arkielämän laitteisiin sulautetun tietotekniikan kautta;
Välillisesti sen kautta, että joka tapauksessa kuluttajat joutuvat pakostakin toimimaan tietotekniikan käyttäjinä tai kohteina eri arjen tilanteissa ja paikoissa, halusivat he sitä tai eivät.

Tietoyhteiskuntaneuvoston raportin[1] mukaan tietotekniikan soveltamista Suomessa voi kuvata seuraavin tiedoin:
Suomessa oli runsaat 1,3 miljoonaa laajakaistaliittymää; 95% suomalaisista oli laajakaistapalvelun tavoitettavissa
79% 15-74 vuoden ikäisistä suomalaisista oli käyttänyt Internetiä
63% oli käyttänyt verkkopankkia
49% oli joskus ostanut verkkokaupasta.

Välitön ja näkyvä tietotekniikan soveltaminen ulottuu siis merkittävään osaan suomalaisista.

Näkymättömän tietotekniikan kattavuus on kuitenkin vielä suurempi. Harva ihminen tulee ajatelleeksi, tai edes osaa arvata, montako tietokonesuoritinta hän mahtaa omistaa. Niitä on runsaasti: uusissa autoissa hyvinkin parisenkymmentä, televisiossa, kännykässä, jääkaapissa, uunissa, ... Toistaiseksi, ja mahdollisesti myös kauan tulevaisuudessa, nämä suorittimet tekevät työtään piilossa käyttäjiltä. On kuitenkin ajateltavissa, että monet näistä laitteista tulevat tietoteknisesti näkyviksi langattoman tietoliikenteen kautta. Oletettavasti kodin viihde-elektroniikka tulee toimimaan tässä ajurina, varsinkin koska digitaalinen televisio tuo sen tietoteknistymiselle vauhtia.

Välillisen tietotekniikan kohtaa joka kerta kun maksaa ostoksensa kaupan kassalla: myyjä ei kaiva vaihtorahaa kassakoneesta, vaan tietoverkkoon kytketystä kassapäätteestä. Jos kuluttaja maksaa ostoksensa maksukortilla, tai tarjoaa kanta-asiakaskorttiaan, on ostotapahtuma kohdistettavissa häneen itseensä. Sama toistuu kirjastossa, terveysasemalla, julkisessa liikenteessä. Jo varsin pian ollaan tilanteessa, jossa melkein kaikki arkiset toimet ovat myös informaatiotoimia: niistä jää jälki tietoverkkoon ja tätä tietoa myös sovelletaan. Yksityisyyden suojasta huolissaan olevat henkilöt eivät ole huolissaan ihan turhaan.

[muokkaa]
Tietotekniikka harrasteena ja itseilmaisun välineenä

Asioita ja ilmiöitä, joita vielä kirjoittamaton teksti varmaankin mainitsisi:
Avoin lähdekoodi
Demoskene
Hakkeri
IRC-Galleria
Sisältötuotanto
Käyttäjä on itse sivun sisällön vaikuttajana (Wikimedia-tyyppiset sivut)
Digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen
Tietokonemusiikki
Tietokonepeli

Tietotekniikkaa ja sen vaikutusta käyttäjiinsä ei voi ymmärtää, jos sitä tarkastelee ainoastaan erilaisten sisältöjen verkkojakelun ja -selailun tai verkkokaupan välineenä: tietotekniikka ei ole (vain) parempi televisio ja sen käyttäjät (vain) passiivisia kuluttajia.

Tietotekniikasta on myös muodostunut eri tavoin aktiivisen harrastamisen ja luovan toiminnan väline. Sellaisena se palvelee laajaa kirjoa tarpeita, kuten oman identiteetin rakentamista ja ilmaisua ja taiteellisiin päämääriin tähtäävää ilmaisua mutta myös hot rod -autojen virittelyyn vertautuvaa teknistä nikkarointia, kuten esimerkiksi suorittimien ylikellottaminen.

Puhtaimmillaan oman identiteetin rakentaminen ja ilmaisu ilmenee Internetin yhteisöpalveluissa. Suomessa kuvanjakopalvelu IRC-Galleria saavuttaa tätä nykyä valtaosan 13–28-vuotiaista suomalaisnuorista, joista monet käyttävät huomattavasti vaivaa ja teknisiä apuvälineitä muokatakseen jakamansa kuvat haluamikseen.

Kun itsen etsintään ja ilmaisuun kuuluu jokin luova toiminta, kuten kirjallisuus, musiikki, piirtäminen ja maalaaminen tai liikunta ja tanssi, tarjoaa tietotekniikka runsaasti välineitä ja tilaisuuksia harrastamisen tai myös taiteellisesti korkealle tähtäävän ammatillisen sisältötuotannon harjoittamiseen.

Runotytöt ja -pojat eivät enää jätä tuotoksiaan pöytälaatikkoon, vaan julkaisevat ne toisten nuorten luettavaksi ja kritisoitavaksi. Tietotekniikka on myös synnyttänyt omia kirjallisia genrejään, kuten scifi-kirjallisuuden, elokuvien ja tietokonepelien maailmaan sijoittuvan fanfic-kirjallisuuden. Sama koskee digitaalista piirtämistä tai maalaamista ja tietokoneen käyttämistä musiikin tekemiseen. Näissäkin erilaisten genrejen ja tyylien rehotus on ainakin osittain tietotekniikan vaikutusta: Internetin avulla toimivat virtuaaliyhteisöt tarjoavat kanavan kaikkein esoteerisimmillekin ilmaisun keinoille ja välineille.

Myös tietokoneen ohjelmointi tarjoaa kanavan olennaisesti taiteellisiin päämääriin tähtäävälle luovalle toiminnalle. Niin sanottu demoskene on tietotekniikkaan nojavaa luovaa toimintaa, jossa keskitytään tuottamaan näyttäviä visuaalisia efektejä tuottavia ohjelmia, demoja, joihin kuuluu oleellisena osana ohjelmointisuorituksen lisäksi myös musiikki ja graafinen toteutus. Eri sisältöjen digitalisoitumisen myötä mediataide on lähestynyt tätä aluetta ja yleensä nojaa tietotekniikan soveltamiseen.

Avoimen lähdekoodin tekijöiden motivaatio toimintaansa kumpuaa ainakin osittain samoista lähteistä kuin demoilukin: halusta näyttää oma osaaminen vertaisille.

Negatiivisessa muodossa luova impulssi on joskus purkautunut esimerkiksi tietokonevirusten tuottamisena ja muuna krakkerointina, joskin nyttemmin virusten tuottaminen liittynee enimmäkseen ammattimaiseen tietokonerikollisuuteen.

Uusimpana aivan 2000-luvun alussa yleistyneenä ilmiönä on käyttäjän tärkeä asema sivuston sisällön tuottajana ja muokkaajana. Tämä ilmenee Wikipedian kaltaisten sivujen yleistymisenä yhä laajempaan käyttöön.

[muokkaa]
Tietotekniikkateollisuus

Tämä jakso kuvaa suomalaista tietotekniikkateollisuutta.

Termiä tietotekniikkateollisuus käytetään tarkoittamaan tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvää tavaratuotantoa (ICT-teollisuus), tietoliikennettä, palveluiden tuotantoa ja sisältöjen tuotantoa. Kyse ei ole hyvin määritellystä toimialasta, ja usein puhutaankin mieluummin ICT-klusterista. Tilastokeskuksen mukaan klusterin eri toimialojen henkilöstömäärä oli Suomessa vuonna 1999 146 000 ja taloudellinen arvo oli 34,1 miljardia euroa. Tavaratuotanto kattoi tästä 53 %, palvelutuotanto 28 %, tietoliikenne 12 % ja sisältötuotanto 18 %.

Toimialan käsitteistö on vakiintumaton ja perinteiset toimialarajat eivät sille sovellu. Alalle on tyypillistä integroituminen, verkostoituminen ja uusien toimialarajat ylittävien toimintamallien luominen. Tuotteiden ja palvelujen rajat hämärtyvät ja se johtaa osaltaan rajanveto-ongelmiin. Onko esimerkiksi tietotekniikkaa voimakkaasti soveltava verkkokauppa tietotekniikkateollisuutta? Useimmissa tilastoissa Amazon.com ei sisältyisi tietotekniikkateollisuuteen, mutta yritys pitää kuitenkin itseään hyvin perustein teknologiatalona, jonka ydinosaamista on eri yhteistyökumppaneiden integrointi yrityksen tuottamaan palvelualustaan.

[muokkaa]
ICT-teollisuus

ICT-teollisuudeksi kutsutaan tieto- ja viestintätekniikkaa valmistavaa elektroniikkateollisuutta, jonka tuotteita ovat viestintävälineet, tietokoneet, kulutuselektroniikka, teollisuuselektroniikka, toimistokoneet ja elektroniset komponentit. Matkapuhelimia, laitteistoja ja tietoliikennetuotteita valmistava Nokia sekä elektronisia mittausjärjestelmiä ja -laitteita valmistava Vaisala ovat alan tunnetuimmat suomalaiset yritykset.

[muokkaa]
Palvelutuotanto

Tietotekniikan palvelutuotantoon luetaan tietojenkäsittelypalvelut (ohjelmistojen suunnittelu ja valmistus, tietotekniikkakonsultointi, tietotekniikan käyttöpalvelut sekä tietokantaisännöinti), teleliikenne sekä tietokonelaitteistojen, tietoliikennevälineiden ja viihde-elektroniikan tukkukauppa.

Ohjelmistotuoteliiketoimintaa harjoittavat yritykset suunnittelevat ja valmistavat ohjelmistoja ja tietojärjestelmiä. Myös asiakkaille räätälöityjen tuotteiden valmistaminen on yleistä. Suomessa ala työllisti vuonna 2002 noin 10 000 henkilöä, ja sen liikevaihto ylitti 1 miljardin euron rajan.

Tietotekniikan konsultointiyritykset tarjoavat palveluja muun muassa yritysten tietohallinto-, tietotekniikka- ja tietoliikennestrategioihin sekä ohjelmistoratkaisuihin. Käyttöönotto- ja ylläpitopalvelut sekä tuotekoulutus kuuluvat nekin palveluiden joukkoon, samoin laite- ja ohjelmistotuotteiden myynti. Muita tietotekniikan palveluita ovat muun muassa ulkoistamispalvelut, tietoliikenteen verkonhallinta ja ohjelmistojen testaus. Tunnettuja suomalaisia yrityksiä ovat muun muassa järjestelmäintegraattori TietoEnator ja tietoturvapalveluja tuottava F-Secure.

[muokkaa]
Teleliikenne

Teleliikennetoiminta perustuu tietoliikennetekniikkaan, jossa puhetta, kuvaa tai muuta dataa siirretään jotakin siirtoyhteyttä pitkin lähettäjiltä vastaanottajille. Tietoliikennetekniikkaa valmistavat yritykset suunnittelevat, valmistavat ja ylläpitävät erilaisia tietoliikenneverkkoja ja tarjoavat tietoliikenneratkaisuja teleoperaattoreiden käyttöön. Kiinteän puhelinverkon palveluiden, siis puheluiden yhdistämisen, ohella teleoperaattorien toimintaan kuuluu matkapuhelin- ja internetpalveluja sekä erilaisia lisäarvopalveluja, kuten tietoturvapalveluja, sähköpostipalveluja sekä WWW-palveluja.

[muokkaa]
Sisältötuotanto

Sisältötuotannolla tarkoitetaan myytäväksi tarkoitettujen tietotuotteiden luomista, kehittämistä, tuotteistusta ja jakamista. Tuotteita levitetään sekä perinteisten että sähköisten jakelukanavien kautta. Niiden kirjo voi kattaa painotuotteita, audiovisuaalisia tuotteita tai digitaalisessa muodossa olevia tuotteita kuten multimediaa.

Digitaalinen sisältötuotanto liittyy monenlaisten yritysten toimintaan, kuten uusmediayritykset, ohjelmistotalot, teleoperaattorit, televisioyhtiöt ja kustannusyhtiöt. Digitaalisten ja perinteisten sisältötuotteiden raja onkin katoamassa, kun esimerkiksi televisio- ja radio-ohjelmia tai elokuvia myydään perinteisten muotojen ohella myös digitaalisessa muodossa. Suunta on kohti hybridimediaa, jolla tarkoitetaan eri media-alustojen, päätelaitteiden ja sisältöjen yhteentoimivuutta.

Sisältötuotteita tarjotaan myös matkapuhelimille. Mobiilipalvelut kuten soittoäänet, logot ja kännykkäpelit ovat niiden tyypillisiä sisältötuotteita. Matkapuhelimien hyötypalveluihin kuuluvat tekstiviestimatkalippu matkan maksamiseksi joukkoliikennevälineissä sekä paikannuspalvelu, jolla voi etsiä lähimmän pankkiautomaatin tai vapaan taksin.

[muokkaa]
Peliteollisuus

Peliteollisuuden liikevaihto vuonna 2002 oli vajaat 64 miljoonaa euroa. Se on saavuttanut elokuvateollisuuden. Pelejä myytiin 1 640 000 kappaletta, josta konsolipelien osuus oli 55 % ja PC-pelien osuus 45 % (mukana PC-multimedia). Menestyspelejä olivat Max Payne (Remedy), Transworld Snowboarding (Housemarque) ja Rally Trophy (Bugbear Entertainment). Näitäkin tunnetumpi maailmalla lienee Internet-peli Habbo Hotel (Sulake). Peliteollisuus on hyvin dynaaminen toimiala, ja suomalaiset yritykset ovat olleet haluttuja ostokohteita.

[muokkaa]
Tietotekniikan tutkimus

Tietotekniikan tutkimus jakaantuu monelle tieteen ja tekniikan alalle, ja oikeastaan koskettaa melkein kaikkia niitä.

Tietojenkäsittelytiede tutkii tietotekniikan "omia" laskennallisia ja menetelmällisiä kysymyksiä. Kapeassa mielessä se kattaa tiedon käsittelyn laskennallisia menetelmiä ja rakenteita, jolloin voidaan käyttää myös termiä tietojenkäsittelyteoria. Termiä käytetään myös laajemmassa mielessä tarkoittamaan samaa kuin englanninkielinen ilmaus "Computer Science", jolloin siihen sisältyvät myös muun muassa ohjelmistotekniikka, tietokonetekniikka ja tietoliikennetekniikka.

Tietotekniikka on muuttanut syvällisellä tavalla monia luonnontieteitä ja tarjoaa välineitä myös muun muassa käyttäytymistieteisiin, yhteiskuntatieteisiin ja humanistisiin tieteisiin. Termi laskennallinen tiede viittaa tähän muutokseen, jossa tietokone ja laskennallinen mallittaminen jopa korvaa laboratorio- tai kenttäkokeet. Osittain sama koskee myös teknisiä tieteitä, jotka myös soveltavat tietotekniikkaa tietokoneavusteiseen suunnitteluun. Liiketaloustieteen kannalta tietotekniikka on väline yritysten ja yritysverkostojen toiminnan uudelleenorganisointiin ja tehostamiseen. Kun tietotekniikka myös muuttaa markkinoiden rakenteita, se asettaa monia haasteita muun muassa yrityksen teorian tutkimukselle. Tietojärjestelmätiede on tutkimusala, joka tutkii tietotekniikan soveltamista ihmisten, organisaatioiden ja yhteiskunnan tarpeisiin.

Tietotekniikan vaikutusta yhteiskuntaan makroskooppisella tasolla tutkii tietoyhteiskuntatutkimus.

[muokkaa]
Termejä
Hakkeri
Kräkkeri
Hymiö
Kovo

[muokkaa]
Katso myös
Digitaalinen media
Internet
Ohjelmistot
Tietoturva
Viihde-elektroniikka
Tietotekniikan standardit
IETF
RFC
ISO
Merkistöt (esimerkiksi ASCII ja Unicode)

[muokkaa]
Lähteet
↑ Valtioneuvoston tietoyhteiskuntaohjelma, Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen Suomi. 2006, VNK: Helsinki.
Luokat: Lähteettömät artikkelit | Korjattavat sivut | Tietotekniikka | Peruskoulun oppiaineet
Artikkeli Keskustelu Muokkaa Historia
Kirjaudu sisään tai luo tunnus
Haku



Sivua on viimeksi muutettu 24. lokakuuta 2008 kello 18.21. Sisältö on käytettävissä lisenssillä GNU Free Documentation License. Wikipedia ® on Wikimedia-säätiön rekisteröimä tavaramerkki.
Ongelma artikkelissa? Yksityisyydensuoja Tietoja Wikipediasta Vastuuvapaus.